Kun etanat pääsevät puutarhaanne ja alkavat siellä lisääntyä, hauskuus on ohi. Ehkä mieleenne tulee kuva naapurista, joka illalla tai aikaisin aamulla kiertää puutarhassa suolalla täytetyn ämpärin kanssa ja heittää siihen limaisia, pitkänomaisia ruumiita, joita löytää kukkapenkkien välistä. Juuri aamulla, illalla tai sateen jälkeen etanoita on helpointa etsiä ja kerätä. Mutta se on loputonta työtä, sillä niitä ilmestyy jatkuvasti uusia ja uusia.
Ei ole väliä, viljeletkö vihanneksia vai vain kukkia. Ne pitävät kaikesta. Ne ahmivat eniten salaatteja ja herkkiä lehtiä, mutta myös kukkien ensimmäiset versot, jotka kurkistavat mukuloista, maistuvat niille. Sitten saatat ihmetellä, miksi tuo daalia ei tule esiin millään. Mansikat ja jopa yrtit joutuvat niiden uhriksi, jos et ole varuillasi. Onneksi ne eivät ole suojeltuja, joten voit julistaa niille avoimen sodan. Kaikki riippuu vain teistä, vatsastanne ja kekseliäisyydestänne.
Ensimmäinen suositus ja ennaltaehkäisykeino on ehdottomasti säännöllinen nurmikon leikkaaminen ja kukkapenkkien kitkeminen. Ne eivät pidä auringosta ja kuumuudesta, joten ne eivät voi siirtyä minnekään matalan ruohon päällä kauniilla säällä. Mutta jos naapurisi ei hoida puutarhaansa tai aidan takana on niitty, olet pulassa.
Kun etanoita jo esiintyy tontillasi, voit käyttää kaupasta saatavaa kemiallista apua: sieltä voit ostaa erilaisia etanoiden torjunta-aineita rakeina, jotka ripotellaan kukkapenkkien tai uhanalaisten kasvien ympärille. Ne houkuttelevat etanoita tuoksullaan, ja ne kerääntyvät niihin laajalta alueelta. Kun etanat syövät niitä, ne liukenevat.
Tai voit pystyttää esteitä, joita ne eivät pysty ylittämään. Se voi olla esimerkiksi terävää verkkoa.
Voit myös hankkia erityisen ankalajikkeen – intialaisen juoksijan. Se syö etanoita, mutta tarvitsee myös riittävän liikkumatilan, joten se ei todellakaan ole ratkaisu kaikille. Ja viimeinen vaihtoehto on mekaaninen tuhoaminen. Kerääminen ja sen jälkeinen hävittäminen. Ja se täytyy tehdä perusteellisesti. Älkää olko etanoiden ystäviä älkääkä kantako niitä muutaman sadan metrin päähän tonttinne ulkopuolelle, missä ne sitten kaadatte. Siitä ei ole mitään hyötyä. Joten leikatkaa ne puutarhaleikkureilla, suolatkaa tai tappakaa muulla tavalla. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Joko ne tai viljelyksenne.